sutra 1:10

 abhāva-pratyaya-ālambanā tamo-vr̥ttir-nidra 10

 

10. ”Syvä nukkuminen” on olemassaolemattomuuden havaintoon tukeutuvaa toimintaa.

 Sanskritin sana nidraa tarkoittaa yleensäkin nukkumista, mutta tässä sutrassa se viittaa nimenomaan syvään uneen. Patanjali laske sen mielen toiminnoksi, mikä äkkiseltään voi tuntua oudolta. Emmehän yleensä muista syvästä unesta mitään. Ja toisaalta taas sitä joskus verrataan jopa puhtaan tietoisuuden tilaan (esim. Kassila 2015). Suurin osa kommentaattoreista kuitenkin tekee selvän pesäeron puhtaan tietoisuuden eli kohteettoman syventymisen tilan ja syvän unen välille. Klassisesta samkhya-viitekehyksestä käsin ero selitetään kolmen laadun (guna) kautta eli syvä uni on sakeuden laadun (tamas) hallinnoima tila. Ja näin ollen syvä uni ei vie meitä kohti valaistumista tai vapautumista ehdollistumista, koska siitä puuttuu vaadittava mielen kirkkaus. Tämän voikin nähdä sopivan yhteen tieteellisen selityksen kanssa, johon pääsemme pian. Mutta syvässä unessa ja syvissä meditaatiotiloissa on se yhteinen piirre, että aivojen toiminta on hiljaisilla EEG-aalloilla (delta waves) molempien aikana (esim. Lutz ym. 2008) – mikä on yksi viite siihen, että aivot ja mieli eivät ole sama asia, kuten materialistien mielestä on asian laita.

Broo (2010) seuraa Vyasaa ja perustelee syvää unta mielen toimintona, sillä, että ”muistamme olleemme unessa. Saatamme ajatella, että… en ollut tietoinen mistään”. Iyengar (1993) puolestaan aiheuttaa sekaannusta selittämällä, että syvässä unessa meiltä puuttuu olemassaolon kokemus. Unitutkimusten pohjalta voidaan päätellä, että asia onkin ehkä täsmälleen päinvastoin suhteessa Vyasan että Iyengar väittämiin. Nimittäin, on totta, että yleensä emme muista syvästä unesta mitään. Sen muistaminen, että on juuri nukkunut hyvin, ei ole syvän unen muistamista. Päättelemme sen, koska muistamme, että menimme nukkumaan, ja muistamme mahdollisesti unia, mutta emme syvää unta sinänsä.

Unilaboratoriossa herätetty ihmisiä kesken syvän unen. Syvä unihan on helppo tunnistaa päältäpäin, koska silloin ihmisen silmäluomet eivät ”vilku”. Ja äkkiherätyksen jälkeen tutkijat kysyvät välittömästi kysymyksen: ”Näitkö jotain unta?” Suurin osa ihmisistä vastaa, että kyllä! Yleensä ihmisillä on joku hyvin yksinkertinen, staattinen, ja usein abstrakti tajunnan sisältö (Revonsuo 2010). Näin ollen, päättelisin, että meillä ei pitkäkestoinen muisti toimi, koska suuri osa mielestä ja sen toiminnoista lepää syvän unen aikana. REM-unennäön (rapid eye movement) aikanahan, puolestaan, mieli on suunnilleen yhtä aktiivinen kuin valvetilassa, jos aivokuvaannuksiin on uskomista. Ja kenen tahansa, jolla on vilkas unielämä, lienee helppo se uskoa. Sen sijaan, lyhytkestoinen muistimme, jonka kesto on 4-8 sekuntia, näyttää toimivan silloinkin. Täten muistamme syvälle unelle omainaisen staattisen ja abstraktin unen, kun sitä tiedustellaan välittömästi herätyksen koettuamme. Englanninkielellä syvän unelle ominaisille unille on oma terminsä eli sleepmentation. En tiedä onko tuota virallisesti suomennettu vielä, mutta suora käännös olisi suunnilleen ”mentaalinen uniaktiviteetti”, eli Patanjali on varsin johdonmukainen kutsuessaan sitä mielen toiminnoksi. Summa summarum; emme yleensä muista syvää unta, mutta meillä on siinäkin olemassaolon kokemus.

Tämä unitutkijoiden tekemä löydös syvästä unesta on puhtaan tietoisuuden ymmärtämisen ja todentamisen kannalta enemmän kuin mielenkiintoista! Puhdasta tietoisuuttahan (purusha tai aatma) mainostetaan yleensä ”alati länsäolevaksi”. Tämä takia syvä uni nousee aina keksusteuluissa esille uudestaan ja uudestaan esimerkiksi nondualismia opettavien kanssa käydyissä dialogeissa. Nimittäin, koska emme yleensä muista syvää unta, niin sehän muodostaa uhkan ajatukselle, että on olemasasa joku kaiken aikaa länsäoleva puhdas tietoisuus. Kuten klassiessa Vedantassa sanotaan, että on valvetila, unennäkö ja syvä uni sekä se puhdas tietoisuus, joka läpäisee ne kaikki. Jos näin, on, niin miksi en pysty kertomaan mitään syvästä unestani? Mitä se sellainen tietoisuus, jonka perusteella ei pysty kertomaan mitään jostain mentaalisesta tilasta? Enkä ole vielä koskaan kuullut kenenkään antavan omaa mieltäni tyydyttävää vastausta tähän kysymykseen. Kaikki opettajat yleensä joutuvat ongelmiin tämän kysymyksen kassa. Mutta tämä syvän unen aktiviteetti-löydös antaa meille selityksen. Meillä on siis silloinkin tajunnan sisältö, eli olemme tietoisia jostakin, mutta emme vain yleensä muista sitä. (Muisti onkin seuraavan sutran pääaihe.)

Tuntemus, että ”voi miten nukuin hyvin” (Broo 2010) ei siis liity siihen, että muistaisimme syvän unen. Nukumisen eri vaiheethan tulevat ja menevät sykleissä. Nukkuminen alkaa lyhyellä torkkeella, jota seuraa kevyt uni, syvä uni ja se tunnetuin eli vilkeuni, jonka aikana tapahtuu se vilkas unielämä (Tosin n. 5% ihmisistä ei muista niitäkään, muuten kuin jos heidät herätetään kesken unen ja kysytään unennäöstä, ja n. 1 % ei muista edes silloin!) Tästä alkaa kolmen jälkimmäisen univaiheen kierto, joka jatkuu ideaalisesti ilman katkoksia aamuun asti. Se tuntemus, että olemmeko nukkuneet hyvin vain huonosti, tulee pikemminkin siitää, että kuinka katkonaista ja levototna kevyt- ja vilkeunivaiheemme ovat olleet. Syvä uni on aina syvä uni. Ja ”unilabrassa” on huomattu myös, että vaikka ihmisellä olisi ollut jopa niin rikkonainen yö unen suhteen, että hänestä itsestä tuntuu, että hän ”ei ole nukkunut ollenkaan”, niin silloinkin yleensä syvän unen vaiheet ovat tapahtuneet. Mutta koska ”unettomat” ja katkonaiset yöt voivat tuntua niin-ja-niin pitkältä, että se luo illuusion, että ei ole nukkunut juuri ollenkaan. Tätä illuusiota havainnollistaa, se että ero seuraavana päivänä sellaisten öiden, jolloin ei ihan oikeasti nuku ollenkaan – koska on esimerkiksi töissä yövuorossa – ja sellaisten öiden jolloin on vain nukkunut ”koiranunta” välillä on selkeä.

Ai niin, myös joitaki ihmisiä vaivaava ns. unikauhuhäiriö (night terror) tapahtuu yleensä syvän unen aikana. Sekä kauhun kohde, että itse kauhun kohde ovat mielen liikkeitä, ja vieläpä sen laatuisia, että ollaan kaukana puhtaasta tietoisuudesta. Mutta voiko syvän unen aikana olla myös puhtaasti tietoinen erityistapauksissa on toinen juttu. Kysymys kuuluu, voimmeko nähdä syvää kirkasunta? Voimme tavallisessa unenäössä tulla tietoiseksi, että näemme unta eli voimme nähdä ns. kirkasunta (lucid dreaming). Uskoisin, että tämän täytyy olla mahdollista myös syvän unen aikana. Jos henkilö, joka on samaistunut puhtaaseen tietoisuuteen mennessään nukkumaan, ja vajotessaan untaen maille näkee kirkasunta ollen yhä samaistunut puhtaaseen tietoisuuteen, niin kaiken järjen mukaan, sen on mahdollista säilyä myös syvässä unessa. Mutta on kohtalaisen harvinaista.

Kun on tässä nyt tullut puhuttua erilaisista unihäiriöistä ja muuntuneista tajunnantiloista unen aikana, niin täytyy vinkkinä mainita vielä binaural beats! YouTube on täynnä binaural beats-videoita, joilla vaikutetaan kuulokkieden kautta kahteen aivopuoliskoon. Kun korviin tulee erikseen kaksi eri riittävän matalaa taajuutta, jotka eroavat 10-40 hertzillä toisistaan, niin luodaan kuuloharha kolmannesta taajuudesta. Tämä saa aikaan aivojen vajaomisen syvän unen delta alloille, mutta koska se tapahtuu hereillä, niin on kyseessä meditatiivinen tila. Tämä tekee nukahatamisen helpoksi ja voi auttaa säilymään unten auvoisilla mailla herätyskellon soittoon asti. Binarual-sykkeiden luvataan auttavan myös tietoisen unennäön tapahtumiseen, kolmannen silmän aukeamiseen ja moneen muuhun asiaan. Mutta ideaalisesti sen jälkeen kannattaa pitää vähintään puoli tuntia ruutuvapaata aikaa, koska tietokone- ja puhelinnäyttöjen sininen valo on estää erityisen tehokkaasti unihrormoonin eli melatoniinin eritystä. Kaikki sähkövalot tekevät niin, mutta ruutuvalo on oma lukunsa omassa luokassaan tässä asiassa.

Syvästä unesta tulee vielä mieleen kooma ja vegetatiivinen tila. Viime aikoinahan on selvinnyt, että myös osa koomasta tai vegetatiivisesta tilasta heränneistä ihmisitä on koko ajan ollut tietoinen mitä ympärillä tapahtuu. Ihmisen tietoisuus vain on ikään kuin erityisen voimakkaasti vankina kehonsa sisällä. Tai kooman aikana koetaan joskus myös ns. kuolemanrajakokemus, voimakkaine mystisine elementteineen, holloin ei olla tietoisia mitä sairaalahuoneessa tapahtuu, vaan ollaan tajunnallisesti jossain aivan muualla.

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti.