sutra 1:25

 tatra niratiśayaṁ sarvajña-bījam 25

25. Hänessä kaikkitietävyyden siemen on ylittämätön.

 

On Yksi, joka on kaikkitietävä, sanoo Patanjali, varmistaen näin, että hän viittaa nimenomaan omni-Jumalaan. Esimerkiksi Iyengar (1993) lisää samaan syssyyn heti suosiolla ne kaksi muuta yleisimmin esitettyä omni-ominaisuutta eli tämä Yksi on myös kaikkivoipa ja kaikkialla läsnäoleva (omniscience, omnipotence, omnipresence). Eräs tapa ymmärtää kaikkitietävyyttä liittyykin siinä määrin läheisesti noihin kahteen muuhun, että Iyengarin ratkaisuun on hyvät perusteet. Nimittäin, kaikkitietävyys on seurausta siitä, että Hän on läsnä kaikkialla. Ja koska Hän on läsnä kaikkialla, niin Hän toisin sanoen ottaa myös kaikki ne muodot mitä prakriti (luonto eli kosmos) ottaa, jolloin Hän on myös kaikkivoipa, koska kaikki mikä tapahtuu, ja kaikki mikä on, on Hänessä ja Hänestä. Ja niin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Venkateshananda (2011) ilmaisee asian osuvasti suunnillen näin: ”Kaikkeuden tieto kaikkeudesta kaikkeutena on kaikkitietävyyttä.”

 

Vyasa käsittelee kaikkitietävyyttä siltä kannalta, miten tietoisessa olennossa tieto lisääntyy, kunnes se Yhden kohdalla on saavuttanut tietyn korkeimman mahdollisen pisteen, jolloin mikään toinen olento ei voi enää tietää enempää kuin tämä Yksi, ja silloin kaikkitietävyys on saavutettu (H. Aaranya 1983). Tai toinen tapa kuinka Vyasaa on tulkittu kuuluu näin, että koska tietoa on eri olennoilla eri määrissä, niin täytyy olla Yksi, jolla sitä on eniten, ja Hän on kaikkitietävä (Broo 2010). Vyasaa on tosiaan käännetty tässä kohtaa hieman eri sävyyn jokaisessa versiossa, jotka olen lukenut (em. lisäksi Bangali Baba 2010; Woods 2007). Joka tapauksessa, näita käännöksiä voi syyttää Yhden kaikkitietävän alentamisesta ihmisen kuvaksi. Jos tämä Yksi on puhtaana tietoisuutena ajan ja paikan ulkopuolella, heijastuen kaiken aikaa prakritiin kokonaisuutena, niin tämä Yksi on aina ollut kaikkitietävä. Toisin kuin muut purushat, joiden näkökulma prakritiin on aina hyvinkin suppea ja rajoittunut verrattuna tähän Yhteen kaikkitietävään. Voi toki ajatella, että Hänenkin tieto lisääntyy aina kuin prakriti ottaa uusia muotoja, mutta silti Hän on aina ollut kaikkitietävä sen hetkisen prakritin puitteissa (palaan vielä asiaan). Eli se, että Yksi tietää enemmän kuin muut, ei tee hänestä välttämättä kaikkitietävää, vaan nimenomaan se, että hän on ikuisesti tietoinen kaikesta mitä tapahtuu ja on. Tämä havainnollistaa sitä, kuinka radikaalisti Yhden makro-purushan kaikkitietävyys eroaa mikro-purushan mahdollisesta ”kaikkitietävyydestä”, johon Patanjali viittaa kahdesti (III:49, IV:31). Siinä missä mikro-purushan potentiaalinen ”kaikkitietävyys” on aina suhteellista ja situationaalista, on tämän Yhden kaikkitietävyys absoluuttista. Täten, on ymmärrettävää, että Hänet nähdään myös kategorisesti erillisenä muista ”näkijöistä”, ihan omassa ”liigassaan”, siis.

 

On silti ainakin kaksi poikkeavaa tapaa nähdä, että mitä se absoluuttinen kaikkitietävyys oikeastaan tarkoittaa? Ja tämä liittyy kosmologiaan: Onko maailma eli kosmos deterministinen vai ei? Jos on, niin silloin kaikkitietävyys tarkoitta myös sitä, että tämä Yksi tietää myös kaiken mahdollisen tulevaisuudessa tapahtuvan, meidän näkökulmasta katsottuna. Sitten taas jos maailma ei ole deterministinen, niin tulevaisuutta ei voi tietää edes kaikkitietävä olento, vaan silloin kaikkitietävyys tosiaan tarkoittaa – kuten asia tuli edellisessä kappaleessa ilmaistua – tietoa kaikista muodoista, joita prakriti on ottanut tähän mennessä. Tällöin kaikkitietävän olennonkin tieto voi siis lisääntyä, kun prakriti ottaa uusi muotoja. Jos taas tulevaisuus on deterministinen, niin silloin kaikkitietävän olennon tieto ei ole koskaan lisääntynyt, eikä voi lisääntyä, vaan hän aina nähnyt kaikki ajankohdat prakritin kehityskulussa.

 

Tämä liittyy, itse asiassa, elimellisesti vapaan tahdon-kysymykseen, mutta kuinka? Vapaa tahto kyseenalaistetaan usein siltä pohjalta, että jos on Yksi kaikkitietävä olento ja jos maailma (eli prakriti) on deterministinen, niin kuinka voi olla vapaata tahtoa, kun kaikki on eräällä tavalla jo ennaltamäärättyä koska Yhdellä on jo tieto siitä mitä tapahtuu meidän kannalta katsottuna tulevaisuudessa, jolloin se ei voi muuttua (ks. I:5). Tämä Yhden kannaltahan ei tällöin ole edes olemassa sellaisia käsitteitä kuin tulevaisuus tai menneisyys; paitsi tietysti käisitteinä, jotka se tietää ihmisten kautta, mutta jotka Hän tietää harhakäsityksiksi.

 

Toisaalta myös kaikkivoipaisuus ja kaikkitietävyys nähdään joidenkin toimesta yhteensopimattomina. Nimittäin, jos Hän on kaikkitietävä tietäen myös ”tulevaisuuden”, niin Hän ei voi olla kaikkvoipa, koska hän ei voi muuttaa mitään tulevaisuudessa. Mutta tässäkin on ehkä pelissä mukana tämän erityisen Yhden inhmillistäminen, eli ajatellaan Hänen muuttavan mieltään kuin ihminen, jolloin hän haluaisikin alkaa toimimaan eri tavalla, kuin tähän asti. Tokihan näin tapahtuu aina kun luodaan uutta. Mutta tässä ehkä ennemmin puhutaan periaateiden tasolla. Mutta, jos kaikkitietävyyden ja kaikivoipaisuuden ajattelee enemmän kaikkialla läsnäolevuuden kautta, tuollaista filosofista ongelmaa ei varsinaisesti nouse.

 

”Omnipresenssistä” tulee mieleeni kahden aikanamme eläneen intialaisen joogaopettajan suulliset opetukset. Ramana Maharshin ehkä kuuluisin oppilas, jnanajoogi H.W.L. Poonja eli Papaji kävi mielenkiintoisen dialogin Lucknowssa, joka on löydettävissä YouTubessa (ulkomuistista mukaillen):

Oppilas kysyy: ”Näytä minulle Jumala?”

Papaji vastaa: ”Sinun on ensin tiputettava kaikki epäilys!”

Ja sitten esittää vastakysmyksen: ”Nyt, näetkö Jumalan?”

Oppilas hieman epäröiden: ”En näe Jumalaa.”

Papaji: ”Sinä et ymmärtänyt; sinun on hävitettävä kaikki epäilys! Näetkö Jumalan?”

Oppilas: ”En… näe… Jumalaa…”

Papaji: ”Sanot ’en näe’, ’en’ tarkoitta epäilystä; sinun on lopetettava kaikki epäilys. Näetkö Jumalan?”

Oppilas nauraen: ”Näen Jumalan:D”…

Tätä sopivasti selventäen, Mysoressa vaikuttanut astangajoogi Pattabhi Jois eli Guruji puolestaan tapasi sanoa, että ”mihin tahansa katsotkin, näet Jumalan”. Koska Hän on kaikialla ja kaikki on Hänestä. Tai vielä radikaalimmin ilmaistuna; Jumala on ainoa todellisuus, kuten Advaita Vedantassa sanotaan, joka on molempien edellä mainittujen opettajien filosofinen tausta.

 

Broo vertaa Vyasan kaikkitietävyyden pohjalta kehittelemää jumaltodistusta keskiajalla eläneen Anselm Canterburylaisen ns. ontologiseen jumaltodistukseen. Tästä jumaltodistuksesta on esitetty monta versiota monenkin filosofin toimesta esim. Descartes, Leibniz ja Gödel. Ja siitä on olemassa hyvinkin tuore modaalilogiikkaa hyväkseen käyttävä versio, jonka on esittäyt Alvin Plantinga, josta puolestaan on W.L. Craig kehitellyt hieman helppotajuisemman version (molemmat kristittyjä filosofeja). (Modaalilogiikka tutkii nimenomaan sitä, mikä on mahdollista, ja mikä taas välttämätöntä, leikkien usein ajatuksilla mahdollisista maailmoista; ks. I:9.) Craig viittaa argumentissa Jumalaan käsitteellä Maksimaalisen Suuri Olento (maximally great being). Käännän argumentin suomen kielelle mahdollisimman suoraan muuten, mutta korvaan tuon Craigin Jumalaan viittaavaan käsitteen Patanjalin tämän sutran kaikkitietävä-termillä, koska argumentti toimii silloin ehkä jopa paremmin, tai onpahan ainakin kohdallinen tämän sutran kanssa:

 1. On mahdollista, että Kaikkitietävä olento on olemassa.

2. Jos on mahdollista, että Kaikkitietävä olento on olemassa, niin silloin Kaikkitietävä olento on olemassa jossakin mahdollisessa maailmassa.

3. Jos on mahdollista, että Kaikkitietävä olento on olemassa jossakin mahdollisessa maailmassa, niin silloin Kaikkitietävän olennon täytyy olla olemassa kaikissa mahdollisissa maailmoissa (muuten se ei olisi kaikkitietävä toim. huom.).

4. Jos Kaikkitietävä olento on olemassa kaikissa mahdollisissa maailmoissa, niin silloin se on olemassa aktuaalisessa maailmassamme.

5. Täten, Kaikkitietävä olento on olemassa.

 

Tämä ei tietenkään todista, että omni-Jumala on olemassa, mutta luo perusteita sille, että uskominen sinänsä on jopa rationaalista, toisin kuin yleensä ajatellaan. Mutta päivän päätteeksi ja ennen kaikkea, ihmisymmärryksen ylittävä Kaikkeus on loogisten argumenttien tuolla puolen, kuten mm. Kāmika-tantra (59-60ab) toteaapi.

Text & foto: Marko Mikkilä.